Siis ihan liian kuuma! Me vaan läähätetään, koko porukka. Hellekelit ei ole meidän juttu, ei niin lainkaan.

Renttu tahtoi mukaan ulkoilemaan eilen töiden jälkeen. Eihän se sitten kuitenkaan viitsinyt kävellä: kuuma päivä, aurinko porotti ja paksu turkki lämmitti. Niinpä sain sitten kantaa sitä, suurta, painavaa, lämmintä ja läähättävää turjaketta. Lenkki jäi lyhyeksi, helle yhdessä kissapatterin kanssa vei minusta mehut.

Siestaa vietetään päivittäin porukalla, kaikki pitkin pituuttaan parvekkeella, reporankana kuumuudesta.

Halutaan ostaa noin +15 asteen lämpötiloja ja puolipilveä.

Otsikossa asia jo tulikin - tässä vielä eilinen kuva toivotuksen höysteeksi.

Tosiaan, tämäkin on jäänyt raportoimatta. 6.-7.6. Ohra Tossavainen osallistui Hyvinkään näyttelyyn. Lauantaina tuomarina oli Marina Vinkel (EST) ja tuloksena EX1 ja CACIB. Sunnuntaina tuomarina oli Britta Busse (GER) joka arvosteli Ohran tuloksella EX1, CACIB ja lisäkis valitsi sen tuomari parhaaksi urokseksi. Paneelissakin Ohra kävi näyttäytymässä, mutta se catwalk ei johtanut sen kummempaan tulokseen.

Ohra on komeassa kesäkampauksessa - se on tiputtanut koko kaulurinsa ja ison osan muutakin turkkia. Kaiuksen galleriasta löytyi Markus Wikströmin kyseisessä näyttelyssä nappaama kuva Ohrasta. Siinä lienee riittämiin todistetta kaulurin katoamisesta.

***

Tämä näyttelyreissu aiheutti tenkkapoon. Ohra on nyt sertiä vaille International Champion ja Renttu sertiä vaille International Premior. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kotimaisten näyttelyiden suhteen seinä on noussut pystyyn siihen saakka, kunnes katit ovat saaneet tuloksen jostakin ulkomaisesta näyttelystä. Täytynee siis ryhtyä suunnittelemaan matkaa rajan toiselle puolelle.

Käytiinpä eilen ulkoilemassa koko kerhon voimin.

Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lähden koko karvatroikan kanssa pihalle. Naapurin tullessa vastaan Nemi sinkoili jokaiseen ilmansuuntaan - onnesta. Ohra yritti pakittaa minkä valjailtaan pääsi, sen mielestä kaikki ulkona vastaantulevat ovat arveluttavia kunnes toisin todistetaan. Renttu kiskoi metsään, koska näki siellä linnun. Sitten oltiin solmussa, kaksi kissaa, koira, minä, kolme talutushihnaa, roskapussi ja naapuri.

Kun sotkusta selvittiin, yritettiin edetä. Ohra ei halunnut kävellä. Nemi halusi juosta. Renttu halusi kävellä vain ja ainoastaan yhteen suuntaan, joka sattui olemaan ihan päinvastainen kuin minun suuntani.

Loppumatkasta paloivat potut pohjaan remmisotkun riuhteessa. Koira sentään uskoo komentosanaa, kissat eivät mitään. Siispä koira irti, yksi kissa molempaan kainaloon ja mars pikavauhtia kotipihaan, jossa kissat maahan, koiralle "vapaa" ja niin kaikki kipittivät itsenäisesti ja kiltisti portaisiin ja kotiovelle.

Vannomatta paras, mutta toista kertaa ei tule. Yksi kerrallaan onnistuu kyllä. Tai kaksi, niin kauan kuin kahdesta se toinen on koira.

Herkkusieni (champion) tittelin huumassa on unohtunut kertoa, että Ohran järjestetty avioliitto päättyi rouva Tossavaisen pakattua laukkunsa ja matkattua kotiin. Ohra hiukan huuteli perään, että tule vaimokulta takaisin. Luopui sitten kun ei rouvaa kuulunut palaavaksi (pannahinen).

Renttu vetäisi eräänä päivänä pikku pilvet. Olimme ulkona ja kävimme tavan mukaan porisuttamassa naapuria hänen pihallaan. Naapurin pihalla kasvoi Rentun suureksi onneksi kissanminttua - ja minä en sitä tiennyt. Niinpä Renttu ehti maistella kissanminttua jonkin verran, ennen kuin ehdin reagoida asiaan. Ja siinä vaiheessa se olikin jo pilvessä: rukki hurrasi täysillä, poika katseli pöhlönä ja yks kaks näykkäisi minua käteen - sitä se ei normaalisti tee ikinä. Se myös hinkui takaisin kukkapenkkiin, josta se nyt pidettiin tiukasti pois. Luultiin sen jo hieman rauhoittuneen, joten päästin otteestani ja se menikin heti puskemaan naapuria - ja näykkäisi häntäkin! Niinpä se joutui vielä syliin vieroitushoitoon, kunnes pilvi leijaili muualle kotvasen kuluttua. Tiedän mistä kukkapenkistä pysymme jatkossa kaukana.

Pitko pitkottelee. Siitä on tullut käyttökoira - olihan se tänäänkin mukana töissä. Ja hyvä työkoira olikin. "Jahas. Se on sitten kaverikin virantoimituksessa", totesi eräs hieman jäyhempi herrahenkilö hymynkare suupielissään nähtyään Nemin työmaalla. Nemi ottaa työtehtävät toisaalta vakavasti ja toisaata niin ihanan kevyesti. Se päivystää puhelinta - kaikkia kuutta -  ja ovea. Toisin kuin toimiston vakioväki (joka toivoo että puhelin ei soisi ja toisi mukanaan lisää töitä), Pitko jaksaa innostua joka kerran. "Se soi! Pirpirpir! Joku soittaa meille!" Asiaankuuluvalla hartaudella se suhtatuu myös Kuuntelevan Korvan luottamustehtäviin. Se kuuntelee tarkasti kaikki kertomukset kusipäisistä byrokraateista ja paskantärkeistä virkamiehistä - eikä hiisku sanaakaan kenellekään.